Jyrki Poussu: Symposium

Teoksissani olen usein havainnut yhdistyvän elementtejä omista elämän kokemuksistani. Maalauksissani ja veistoksissani menneisyys – syntymä, lapsuuden elämä maaseudulla, sekä nykyinen – urbaani elämä, tuntuvat kohtaavan toisensa.

Olen viime vuosina käyttänyt puuta teosteni lähtökohtana. Puu on minulle rakkain käyttämistäni materiaaleista. Puu on lämmin, inhimillinen ja se tuntuu istuvan hyvin suomalaiseen luonteeseen. Puu vihjailee menneistä ajoista ja muistuttaa tulevaisuudesta. Puun materiaalissa näkyy niin historia kuin jatkuvuuskin, elämän kiertokulku.

Suomessa puun veistämiseen suhtaudutaan perinteisesti tietyllä arvokkuudella. Asiasta käytävät keskustelut ovat tavallisesti olleet vakavahenkisiä. Puuta pidetään pyhänä, lähes ikonina, eikä sen arvoa sopisi miten tahansa loukata. Itse olen aina miettinyt onko oikeutettua ylentää puuta näin ylevään ja kunnioitettuun asemaan. Puu on kyllä hieno materiaali, kaunis ja helposti työstettävissä, mutta mielestäni se on kumminkin materiaali monen muun joukossa. Teoksissani on huomioitava niiden kolmiulotteisuus, voluumi. En osaa tarkalleen sanoa ovatko teokseni maalauksia vaiko veistoksia, maalattuja veistoksia, välimuotoja, vai mitä ne ovat? Kumminkin töissäni on usein kysymys tilasta, työskentelen tietoisesti kolmiulotteisuuteen pyrkien koska mielestäni todellinen maailma ei ole illuusio, vaan se on käsin kosketeltava. Työskentelyssäni on olennaista tilan ja massan kommunikointi. Tilan ja teosten virittyminen toisiinsa on minulle niin tärkeä ja olennainen asia, että näyttelyn ripustus saa usein tärkeän roolin.

Teoksissani väri edustaa urbaania elämää. Olen aina kokenut värin olevan vahvaa energiaa. Värien vaikutus elämässämme on paljon enemmän kuin uskommekaan. Ympäristössämme jokapuolelta esiintunkäva informaatiotulva on valtava. Värit ja erilaiset väriyhdistelmät synnyttävät meissä erilaisia mielikuvia. Elämme värien keskuudessa ja värit vaikuttanat meihin, halusimme tai emme. Taiteessani kineettisyys on näytellyt aina merkittävää osaa. Minua on aina viehättänyt kineettisissä ilmiöissä sen aiheuttama salaperäinen hetkellisyyden tuntu. Eräänlaisessa energisessä rajatilassa oleminen. Hetkessä jossa juuri jotakin on tapahtumaisillaan. Hetkessä jossa juuri jotakin on alkamassa tai loppumassa.

///

Jyrki Poussu: Symposium.

Kuvataiteilijamatrikkeli/Register of the Artists’ Association of Finland: Jyrki Poussu
Oulun taiteilijaseura 63 ry:n sivuilla: Jyrki Poussu