Sanat ovat tärkeitä. Pyrin kirjoittamaan niin, että lukija voi haistaa, maistaa ja tuntea. Esikoisromaanini Partisaanivalssi ilmestyi kesällä 2022. Käsittelen siinä ylisukupolvisia taakkasiirtymiä, joissa aiempien sukupolvien salaamat traumaattiset kokemukset ilmenevät seuraavilla sukupolvilla psyykkisinä ongelmina. www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009048224.html
Kansan Tahtoon kirjoitan Ulkopuolinen-nimistä kolumnipalstaa. Käsittelen palstalla yhteiskunnallisia asioita työelämän ulkopuolella elävien ihmisten näkökulmasta. Kirjoittaminen on minun keinoni tuoda kuuluviin yhteiskunnassa marginaalisessa asemassa elävien ääntä. Koen, että minulla on siihen oikeus, koska olen monin tavoin ulkopuolinen itsekin.
Kuvat ovat tärkeitä. Kuvien tekemisellä tavoittelen ilmaisun rikkautta. Pyrin yhdistämään ekspressionismia esittävään taiteeseen. Ominaisimpia minulle ovat suurikokoiset ja värikylläiset abstraktit teokset, joista löytyy tunnistettavia elementtejä. Viime aikoina olen kuitenkin ryhtynyt opettelemaan muotokuvan maalaamista. Olen sitä mieltä, ettei ole mahdollista luoda uutta ennen kuin tuntee ja hallitsee perinteen. Sama pätee sekä kuvataiteeseen että kirjallisuuteen.
Lyyrisen proosan kirjoittaminen on minulle luontevin ilmaisuväline. Kun teksti tökkii tai kyllästyttää, tartun siveltimeen. Usein maalaan pahimmat kirjoituslukot kankaalle vahvoina väreinä, jonka jälkeen keskityn pikkutarkkoihin yksityiskohtiin ja sen jälkeen palaan takaisin kirjoittamaan. Kirjoittaminen ja maalaaminen ovat minulle ajattelun jatke; pyrkimys ymmärtää maailmaa ja ihmisiä.
